Terveys
Tiibetinterrieri on terve, elinvoimainen ja lisääntymiskykyinen rotu. Ensisijainen tavoite on pitää rotu tällaisena edelleenkin. Siksi on tärkeää tuntea oman koirakannan terveysasiat sekä seurata tietoja muista maista.
Suomalaisten tiibetinterrierien ajankohtaisia terveystuloksia voi seurata Kennelliiton KoiraNet-ohjelmassa:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveys.aspx?R=209
Tunnetuimpia sairauksia lyhyestiPRAPRA on yksi koirien tutkituimmista silmäsairauksista. Retinan eli verkkokalvon surkastuminen, atrofia, aiheuttaa valon aistimisessa muutoksia. Valoaisti heikkenee vähitellen, aluksi koiralla voi huomata hämäräsokeutta, mutta tauti johtaa lopulta sokeuteen. Tiibetinterrierin PRA on tavallisesti perifeerinen, jossa surkastuminen alkaa retinan laitamilta ja etenee keskustaan. Tiibetinterrierillä esiintyy useita eri geenien aiheuttamia PRA:n muotoja. Kaikkien muotojen oletetaan periytyvän autosomaalisesti resessiivisesti, eli väistyvän geenin aiheuttamana. Kahteen muotoon on löydetty sairauden aiheuttava geeni ja kehitetty geenitesti; PRA3 ja rcd4. PRA3 on aikuisiällä puhkeava sairaus; kliiniset oireet ovat yleensä silmäeläinlääkärin havaittavissa 4-7 vuoden iässä. RCD4:n puhkeamisikä vaihtelee, mutta yleensä se on havaittavissa n. 10-vuotiaana. Muiden muotojen havaitsemiseksi on käytettävä perinteistä silmäpeilausta.
LLLuxatio lentis eli linssiluksaatio on sairaus, jossa linssin eli mykiön kannatinrihmat katkeavat ja linssi kallistuu pois paikaltaan. Tapahtuma on melko nopea, ja se voi olla koiralle myös kivulias. Mykiön irtoaminen voi tapahtua toisessa tai molemmissa silmissä. Leikkauksella voidaan irronnut linssi poistaa ja hoitaa silmä kivuttomaksi. LL-sairauden diagnosoinnin keski-ikä suomalaistibbeillä on n. 5 vuotta. Suomalaisissa koiran terveyttä käsittelevissä yleisteoksissa linssin irtoamisen tavallisimmaksi syyksi mainitaan silmään kohdistunut isku tai muu ulkoinen vamma, mutta tiibetinterrierillä luxatio lentis on kuitenkin ennen kaikkea geneettinen sairaus, joka periytyy autosomaali resessiivisesti eli peittyvästi. Sairauden aiheuttava geeni on löytynyt ja sen toteamiseksi on kehitetty geenitesti.
CCLPerinnöllinen keskushermostosairaus, ns. kertymäsairaus, jossa hermosoluihin kertyy seroidilipofuskiini-ainetta ja aiheuttaa moninaisia käytös- ja keskushermosto-oireita. Jäämiä kertyy myös näköhermoon, joten koiralle tulee näköongelmia, kaikilla ei näy muutoksia silmissä ja muutokset ovat yleensä lievempiä kuin PRA:ssa. Koirat eivät aina sokeudu. Tauti periytyy autosomaali resessiivisesti eli peittyvästi ja siihen on olemassa geenitesti. Ilman geenitestiä täysin varma diagnoosi saadaan vain post mortem -tutkimuksella.
Luusto ja nivelet
Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli ”lonkkavika”, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston ja nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä silmämääräisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa usein nivelrikkoon. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Myös ympäristöllä on vaikutusta lonkkavian ilmenemiseen ja vaikeusasteeseen. Sairautta voidaan yrittää hoitaa nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavilla aineilla, kipulääkkeillä ja kirurgisesti.
Kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on yleinen etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan sairaus, olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi. Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. Sairautta voidaan yrittää hoitaa nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavilla aineilla, kipulääkkeillä ja kirurgisesti.
Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaanmenolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Vika on periytyvä. Polvilumpion rakennetta säätelevät useat eri geenit, joiden esilletuloa myös ympäristö muokkaa. Patellaluksaatio voi myös pahentua eikä nuorena saatu tulos välttämättä ole lopullinen. Sairautta voidaan yrittää hoitaa kipulääkkeillä ja kirurgisesti
Tiibetinterriereillä lonkka- ja kyynärvikoja esiintyy jonkin verran; n 15-16 %:lla tutkituista, polviviat ovat hyvin harvinaisia. Monissa maissa esim. Saksassa jalostuskoirilta edellytetään A – B lonkkia ja 0/0 polvia. Meillä on päädytty suosittamaan tutkimuksia jalostuskoirille ja kasvattajia kehotetaan käyttämään jalostukseen vain tutkittuja ja terveitä koiria.
Suomalaisten tiibetinterrierien ajankohtaisia terveystuloksia voi seurata Kennelliiton KoiraNet-ohjelmassa:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveys.aspx?R=209
Tunnetuimpia sairauksia lyhyestiPRAPRA on yksi koirien tutkituimmista silmäsairauksista. Retinan eli verkkokalvon surkastuminen, atrofia, aiheuttaa valon aistimisessa muutoksia. Valoaisti heikkenee vähitellen, aluksi koiralla voi huomata hämäräsokeutta, mutta tauti johtaa lopulta sokeuteen. Tiibetinterrierin PRA on tavallisesti perifeerinen, jossa surkastuminen alkaa retinan laitamilta ja etenee keskustaan. Tiibetinterrierillä esiintyy useita eri geenien aiheuttamia PRA:n muotoja. Kaikkien muotojen oletetaan periytyvän autosomaalisesti resessiivisesti, eli väistyvän geenin aiheuttamana. Kahteen muotoon on löydetty sairauden aiheuttava geeni ja kehitetty geenitesti; PRA3 ja rcd4. PRA3 on aikuisiällä puhkeava sairaus; kliiniset oireet ovat yleensä silmäeläinlääkärin havaittavissa 4-7 vuoden iässä. RCD4:n puhkeamisikä vaihtelee, mutta yleensä se on havaittavissa n. 10-vuotiaana. Muiden muotojen havaitsemiseksi on käytettävä perinteistä silmäpeilausta.
LLLuxatio lentis eli linssiluksaatio on sairaus, jossa linssin eli mykiön kannatinrihmat katkeavat ja linssi kallistuu pois paikaltaan. Tapahtuma on melko nopea, ja se voi olla koiralle myös kivulias. Mykiön irtoaminen voi tapahtua toisessa tai molemmissa silmissä. Leikkauksella voidaan irronnut linssi poistaa ja hoitaa silmä kivuttomaksi. LL-sairauden diagnosoinnin keski-ikä suomalaistibbeillä on n. 5 vuotta. Suomalaisissa koiran terveyttä käsittelevissä yleisteoksissa linssin irtoamisen tavallisimmaksi syyksi mainitaan silmään kohdistunut isku tai muu ulkoinen vamma, mutta tiibetinterrierillä luxatio lentis on kuitenkin ennen kaikkea geneettinen sairaus, joka periytyy autosomaali resessiivisesti eli peittyvästi. Sairauden aiheuttava geeni on löytynyt ja sen toteamiseksi on kehitetty geenitesti.
CCLPerinnöllinen keskushermostosairaus, ns. kertymäsairaus, jossa hermosoluihin kertyy seroidilipofuskiini-ainetta ja aiheuttaa moninaisia käytös- ja keskushermosto-oireita. Jäämiä kertyy myös näköhermoon, joten koiralle tulee näköongelmia, kaikilla ei näy muutoksia silmissä ja muutokset ovat yleensä lievempiä kuin PRA:ssa. Koirat eivät aina sokeudu. Tauti periytyy autosomaali resessiivisesti eli peittyvästi ja siihen on olemassa geenitesti. Ilman geenitestiä täysin varma diagnoosi saadaan vain post mortem -tutkimuksella.
Luusto ja nivelet
Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli ”lonkkavika”, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston ja nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä silmämääräisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa usein nivelrikkoon. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Myös ympäristöllä on vaikutusta lonkkavian ilmenemiseen ja vaikeusasteeseen. Sairautta voidaan yrittää hoitaa nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavilla aineilla, kipulääkkeillä ja kirurgisesti.
Kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on yleinen etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan sairaus, olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi. Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. Sairautta voidaan yrittää hoitaa nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavilla aineilla, kipulääkkeillä ja kirurgisesti.
Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaanmenolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Vika on periytyvä. Polvilumpion rakennetta säätelevät useat eri geenit, joiden esilletuloa myös ympäristö muokkaa. Patellaluksaatio voi myös pahentua eikä nuorena saatu tulos välttämättä ole lopullinen. Sairautta voidaan yrittää hoitaa kipulääkkeillä ja kirurgisesti
Tiibetinterriereillä lonkka- ja kyynärvikoja esiintyy jonkin verran; n 15-16 %:lla tutkituista, polviviat ovat hyvin harvinaisia. Monissa maissa esim. Saksassa jalostuskoirilta edellytetään A – B lonkkia ja 0/0 polvia. Meillä on päädytty suosittamaan tutkimuksia jalostuskoirille ja kasvattajia kehotetaan käyttämään jalostukseen vain tutkittuja ja terveitä koiria.
